Uusia kenkiä hankittaessa puhutaan kenkien “sisäänajamisesta”.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uutuuttaan jäykät kengät pehmitetään jalkoihin sopiviksi. Paljasjalkakenkien kohdalla tilanne on toisin päin ja jalat tulee ajaa sisään kenkiin. Paljasjalkakengät on jo lähtökohtaisesti suunniteltu jaloille, mutta jalat ovat perinteisissä kengissä joutuneet sopeutumaan kenkiin ja nyt ne täytyy opettaa takaisin luonnollisuuteen.
Paljasjalkakenkä on yksinkertaisimmillaan vain jalkaterän ympärillä oleva suoja, jonka tehtävänä on pitää huolta siitä, etteivät terävät kivet ja oksat tai suuret lämpötilan muutokset pääse vahingoittamaan jalkaa. Paljasjalkakenkä on myös rakenteeltaan jo valmiiksi joustava, joten sitä ei tarvitse erikseen pehmittää. Voi olla, ettei paljasjalkakenkien käyttöön ottaminen vaadi sen suurempaa vaivannäköä, kuin niiden jalkaan laittamisen.
Ongelmia saattaa kuitenkin tulla, mikäli jalat ovat tottumattomat paljain jaloin kulkemiseen, jolloin on hyvä ymmärtää muutama perusasia eikä automaattisesti tuomita kenkiä itselleen sopimattomiksi.
Jalkasi eivät ole valmiit
Jos on koko elämänsä käyttänyt perinteisiä kenkiä, jalat eivät ole päässeet vahvistumaan siten, että paljain jaloin tai paljasjalkakengillä käveleminen onnistuisi vaivatta. Käveleminen kyllä onnistuu, mutta koska jalkaterän kuormituksen jako ja iskunvaimennus eivät todennäköisesti toimi kunnolla, heikot rakenteet kokevat suhteessa enemmän kuormaa kuin ovat valmiita ottamaan vastaan. Tästä voi seurata kipuja joita tulkitsemalla on helpompaa päätyä lopettamaan paljasjalkakenkien käyttö, kuin odottaa jalkojen luontaista vahvistumista.
Mikäli haluaa tehdä paljasjalkakenkiin siirtymisestä mahdollisimman helppoa, voi hyödyntää seuraavia ohjeita.
Aloita kevyesti
Mikäli on tottunut tekemään viiden kilometrin tai tunnin mittaisia lenkkejä perinteiset kengät jalassa, on hyvä nyrkkisääntö ainakin puolittaa ne paljasjalkakenkien käyttöön siirryttäessä.
Kannattaa aloittaa paljasjalkakenkäily pehmeistä maastoista ja pikkuhiljaa matkaa lisäten. Lenkin jälkeen kannattaa tunnustella omaa kehoa ja sitä, miten jalat ja keho reagoivat. Mikäli mitään ongelmia tai kolotuksia ei muutaman lenkin jälkeen ilmene, voi asteittain lisätä lenkkien pituutta kohti itselle normaalia ja siirtyä asteittain kohti kovempia maastoja. Alussa voi pitää mukana perinteisiä kenkiä ja tarvittaessa vaihtaa niihin.
Mikäli ongelmia tulee, on syytä vähentää lenkkien pituutta vielä lyhyemmäksi, antaa keholle aikaa tottua uusiin kuormitustekijöihin ja jalkojen vahvistua lisää.
Kehitä kehon luonnollista liikkuvuutta
Sujuva kävely on koko kehon liikettä johon vaikuttaa moni tekijä.
Jalkaterien lisäksi erityisesti nilkkojen ja lonkkien vapaa liikkuvuus on kävelyn kannalta tärkeää. Kehon liikkuvuutta ja kudosten jouston kehittymistä voi arjessa lisätä yksinkertaisilla keinoilla, joita varten ei tarvitse varsinaisesti harjoitella. Muuttamalla omia tapojaan päästään vaikuttamaan kehon mukautumista ohjaileviin kuormitustekijöihin. Osa tätä prosessia on vähentää tapoja joiden seurauksena keho on jäykkä ja huonosti liikkuva.
Asiantuntijan keinot alkuun
- Kävele joko paljain jaloin tai paljasjalkakengissä erilaisissa ympäristöissä
- Vähennä (tai lopeta kokonaan) perinteisten kenkien käyttäminen
- Istu enemmän lattialla erilaisissa asennoissa ja vietä aikaa syvässä kyykkyasennossa, joka on ihmisen luontainen lepoasento
- Istu vähemmän tuoleilla ja vaihtele asentoja usein
Nämä saattavat tuntua alkuun hankalilta ja epämukavilta tehtäviltä, mutta se johtuu käytännössä siitä, ettei niitä ole tehty aikaisemmin tai hyvin pitkään aikaan. Ajan kuluessa kehon nivelten liikkuvuus, kudosten jousto ja lihasten voima lisääntyvät, sekä myös hermosto tottuu uusiin asentoihin eikä ole jatkuvassa hälytystilassa.
Kehon ongelmakohtien mobilisointi
Tapojen ja käyttäytymisen muuttaminen luo perustan pysyvämmille kehon muutoksille.
Kehon ongelmakohtiin kohdistuvilla harjoituksilla voi nopeuttaa kehon muuttumista. Passiivisen elämäntavan ja perinteisten kenkien käytön voidaan ajatella vaikuttavan erityisesti jalkaterän, nilkan, lonkan, sekä lantion- ja alaselän rakenteiden jäykistymiseen. Näin ollen mikä tahansa harjoittelu, joka lisää näiden kehon osien liikkuvuutta ja toimintaa, edistää myös sujuvaa kävelemistä. Kudosten joustoa ja nivelten liikkuvuutta lisäävän mobilisoinnin ja venyttelyn lisäksi myös aktiivinen liikkuvuusharjoittelu on hyvin tehokasta kävelyn vaatiman lihasvoiman ja kontrollin kehittämiseksi.
Tasapainoharjoittelu, etenkin yhdellä jalalla, vahvistaa tehokkaasti lonkan ja pakaranseudun rakenteita. Tämä taas palvelee kävelyn tukivaiheen hallintaa. Harjoittelua tulisi kuitenkin ajatella ja käyttää edellä mainittujen tapojen muutoksen tukena. Sitä ei tehdä harjoittelun itsensä vuoksi, vaan tulokset on tarkoitus siirtää käytäntöön.
Mikäli omat konstit eivät riitä, on hyvä konsultoida paikallista asiantuntevaa ammattilaista.
Yhteenveto
Paljasjalkakenkiin siirtyminen voi yksinkertaisimmillaan vain kenkien jalkaan laitto.
Mikäli siirtymän aikana ilmenee ongelmia, ne eivät yleensä ole paljasjalkakenkien vika. Kengät todennäköisesti vain toivat esille epäkohdat jalkojen ja kehon toiminnassa, joiden korjaamiseen on nyt mahdollisuus. Aloita siis hitaasti, ehkä jopa hitaammin kuin ajattelet olevan tarpeen. Muuta tapoja käyttää kehoasi ja lisää ajan kuluessa sen liikkuvuutta, joustoa ja voimaa. Tarvittaessa tee kehon ongelmakohtiin keskittyvää kohdistettua harjoittelua helpottamaan tapojen muutosta.
Kun etenet harkiten ja nousujohteisesti pystyt siirtymään paljasjalkakenkien käyttöön tehokkaasti, helposti ja turvallisesti.
Kirjoittaja:
Matti “Paljasjalka Fysio” Melanen
Vaistoan asiantuntija ja osa paljasjalkakenkien tuotekehitystiimiä
Paljasjalkakenkiin, kävelyyn ja jalkojen toimintaan erikoistunut fysioterapeutti
