Vaeltamiseen ja vaativampaan retkeilyyn suositellaan lähes poikkeuksetta paksupohjaisia, jäykkiä ja korkeavartisia kenkiä. Näillä ominaisuuksilla pyritään ymmärrettävästi suojelemaan jalkaterää ympäristöltä ja tukemaan nilkkaa epätasaisessa maastossa.
Mutta kuinka paljon suojelua on tarpeeksi ja tarvitsevatko nilkat oikeasti tukea?
Tässä kirjoituksessa on kerätty yhteen pelkästään paljasjalkakenkiä käyttävien vaeltajien ja retkeilijöiden kokemuksia.
Haastateltavien kokemus
Haastatteluun osallistuneiden kokemus vaeltamisesta vaihteli parin vuoden ja vuosikymmenen välillä. Vaellusten pituus vaihteli parin viikon ja satojen kilometrien mittaisista matkoista erämaassa päiväretkiin lähiympäristössä.
Kokemukset paljasjalkakenkien käytöstä vaihtelivat myös yli kymmenen vuoden ja vuoden välillä. Kaikilla haastateltavilla oli myös kokemus perinteisten vaelluskenkien vaihtamisesta paljasjalkakenkiin ja sen tuottamasta muutoksesta vaeltamiseen.
Keveys on valttia
Kysyttäessä merkittävimpiä eroja perinteisillä vaelluskengillä ja paljasjalkakengillä vaeltamisen välillä kaikki haastattelijat mainitsivat ensimmäisenä kenkien keveyden. Paljasjalkakengillä kulkiessa jalat eivät tunnu yhtä väsyneiltä, koska kenkien keveys säästää kehon energiaa ja lihastyötä.
Raskaimmat perinteiset vaelluskengät voivat painaa jopa kilon. Vaellusreissulla askelmäärä ylittää helposti päivittäiset suositukset ja painavilla kengillä tulee nopeasti nostaneeksi useampia tuhansia tai jopa kymmeniätuhansia kiloja kuormaa matkan aikana.
Kulkeminen on mukavaa, kun jalat eivät ole kipeät
Toinen vahvasti esille noussut teema oli, että jalat eivät ole päivämatkan jälkeen kipeät. Aikaisemmin vaivanneet kolotukset ja kireyden tunteet eivät paljasjalkakenkien käytön aloittamisen jälkeen ole enää vaivanneet.
Jalkojen lisäksi myös muut alaraajojen ja selän kireydet ja kivut ovat helpottaneet. Jalkoihin ja varpaisiin ei myöskään tule enää rakkoja, mikä tekee vaeltamisesta paljon miellyttävämpää.
Eräs haastateltava mainitsi myös, että hänen vaivaisenluunsa ei enää vaivaa, ja sen lisäksi se on myös suoristunut itsestään.
Nämä kaikki voidaan selittää paljasjalkakenkien rakenteellisilla ominaisuuksilla. Kun kenkä ei häiritse jalkaterän työtä, se pääsee toimimaan suunnitellusti ja toimimaan jousena sekä kuormituksen jakajana. Nivelet pääsevät kulkemaan liikkuvuutensa läpi ja lihakset sekä jänteet pääsevät supistumaan ja venymään tasapuolisesti.
Tämä ylläpitää jalkaterän rakenteiden ja mekanismien toimivuutta sekä kudosten terveyttä.
Askel on varmempi, kun on lähempänä maata
Perinteinen vaelluskenkä on suunniteltu tukemaan nilkkaa epätasaisessa maastossa kulkiessa. Nilkan ulkopuolisen tukemisen tarvetta voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, koska kehon koordinaatiokyky ja liikkeen hallinta myös yllättävissä tilanteissa perustuu tuntoaistiin ja kykyyn reagoida vapaasti.
Paksu ja jäykkä pohja heikentää jalkapohjan tuntoaistimuksia, jolloin keho ja aivot eivät täysin ymmärrä minkälaisella alustalla ollaan kävelemässä. Tapaturman sattuessa kengän korkea varsi taas estää nilkkaniveltä myötäilemästä ja korjaamasta asentoa suhteessa muuhun kehoon.
Tämän toi esille myös jokainen haastatteluun osallistunut. Paljasjalkakengillä käveleminen on varmempaa ja tukevamman tuntuista huolimatta siitä minkälaisella alustalla ollaan kävelemässä.
Miten aloittaa paljasjalkakengillä vaeltaminen?
- Aloita hitaasti. Tee alkuun lyhyempiä retkiä. Et ole ajamassa kenkiä sisään, vaan totuttamassa jalkojasi uuteen toimintaympäristöön.
- Pidä huolta jalkaterien liikkuvuudesta mobilisoimalla niitä. Vapaasti liikkuvat rakenteet pystyvät joustamaan paremmin.
- Tee halutessasi jalkaterien lihasvoimaharjoituksia, mikäli haluat edistää jalkojesi vahvistumista. Pelkkä paljasjalkakengillä käveleminen tuottaa myös tämän vaikutuksen.
- Lisää matkojen pituutta kehosi ja jalkojesi vahvistuessa. Luota kehoosi ja itseesi.
Kenkä on työkalu, joka valitaan käyttötarkoituksen mukaan
On olemassa tilanteita ja paikkoja, jonne paljasjalkakengillä ei kannata mennä. Joskus voi olla aivan tarpeellista laittaa jalkaan perinteinen paksupohjainen ja tukeva vaelluskenkä. Haastattelujen perusteella tällaisia maastoja tai paikkoja ei Suomesta käytännössä kuitenkaan löydy.
Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja kokevat tilanteita eri tavalla. Tarkoitukseen sopivasta kengästä kinastelun sijaan on tärkeämpää keskittyä itse kokemukseen ja nauttia vaeltamisesta.
Lopuksi vielä ajatus mietittäväksi. Jos haluaa päästä lähemmäs luontoa ja kokea yhteyttä, niin mikä sen helpompaa kuin ottaa kengät pois jalasta ja oikeasti katsoa ja tuntea mihin astuu. Toki se saattaa hidastaa matkantekoa, mutta elämä on valintoja.
